Aloin lukemaan blogeja varmaankin vuonna 2007 ja ensimmäisen oman blogini perustin vuonna 2008, eli kolme vuotta sitten (ei hitto mä oon vanha). Tuo ensimmäinen blogi on muuten aika hauskaa luettavaa :D Melko pian aloitin kuitenkin uuden blogin tällä Changing My Style Again-nimellä ja sitä pidinkin säännöllisesti peräti kahden vuoden ajan, kunnes siirryin tähän osoitteeseen, aika pitkälti samalla sisällöllä tosin.
Pidän blogia oikeastaan siksi, että saan kuvata/julkistaa päivän asuja :D Ei, mutta ihan oikeasti, joskus tuntuu niin turhalta pukeutua tosi hienosti ilman, että kukaan sitä näkee/arvostaa. Minä kun en ole vielä toistaiseksi asunut kuin tämmöisissä junttimaisissa pikkukaupungeissa, jotka nyt eivät varsinaisesti kannusta pukeutumaan muuhun kuin tuulihousuihin ja huppariin. Minä en kuitenkaan tiedä moniakaan mukavempia asioita, kuin huolellisesti pukeutuminen ja asujen miettiminen. En nähtävästi pienenä leikkinyt tarpeeksi barbeilla? Silloinkin muuten en ikinä jaksanut varsinaisesti leikkiä niillä, vaan mieluummin vain puin niitä eri asukokonaisuuksiin.
Blogini on minulle myös eräänlainen päiväkirja. Semmoista "rakas päiväkirja, tänään heräsin, puin ja söin"tyyppistä päiväkirjaa en nimittäin ole ikinä jaksanut pitää. Ongelma on vain siinä, että en juurikaan ajattele, että tätä lukee joku, saatikka sitten joku täysin vieras ihminen! Tai vielä pahempaa, joku puolituttu... Viime aikoina olenkin yrittänyt jättää ne kaikkein henkilökohtaisimmat asiat blogin ulkopuolelle, en kyllä ole tainnut onnistua kovinkaan vakuuttavasti?
Toinen asia, mikä minua blogissani ärsyttää, on tekninen puoli. En vaan osaa/jaksa tehdä tästä semmoista hienoa, vaikka olen vieläpä tämmöisen media-alan opiskelija. Säälittävää, kerrassaan säälittävää. Ja kuten olen sanonut aiemminkin, myös kuvien ja kirjoituksen surkea taso ärsyttävät suuresti. Ongelmana tässä on tietenkin se, että minulla ei ole edes omaa kameraa ja aikakin on aika tiukilla. Kirjoitusteni taso riippuu yleensä ihan fiiliksestä, valitettavasti se paras kirjoitusinspiraatio iskee yleensä pahimpaan mahdolliseen aikaan, esimerkiksi keskellä yötä, töissä tai muussa vastaavassa paikassa. Siinä on vähän turha kirjoittaa ideoita ylös, kun ei niihin kuitenkaan enää saa sitä samaa fiilistä jälkikäteen.
Tämä asu on viime viikolta, Sirri on ollut matkoilla, joten minulla ei ole kameraa. On muuten jännä huomata, miten ei yhtään huvita pukeutua, kun ei kuitenkaan saa kuvattua sitä asua ja se menee ihan "hukkaan". Joudun pitämään tätä blogia varmaan loppuelämäni, jotta jaksan pukeutua johonkin muuhunkin, kuin ensimmäiseen käteen osuvaan mekkoon.
Tässä asussa en tuntenut oloani yhtään kotoisaksi, olen jotenkin niin kasvanut tämmöisen synkistelyvaiheen yli. Nykyään haluaisin vain jatkuvasti pukeutua söpöihin ja pirteisiin mekkoihin. Toisaalta sunnuntaina haaveilin koko päivän tulevista lapsistani (niin mistä?) ja eilen kuuntelin Mikael Gabrielia ja haaveilin Summer Up-festareissa, jotka näyttävät kaikkien aikojen teinifestareilta, joten en oikein enää muutenkaan ole ihan oma itseni. Olen joko sekoamassa tai aikuistumassa, periaatteessa sama asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jee! :D