It's just one of those days

Tiiättekö, kun on päiviä, millon mikään ei onnistu? Tulee kiire töihin, etkä kerkiä suoristaa hiuksia, meikkaamisesta puhumattakaan. Näytät aivan hirveältä. Ja sitten, aivan kuin jossain huonossa elokuvassa, TIETENKIN juuri silloin näet henkilön, jota a) et olisi välittänyt nähdä enää ikinä tai ainakin b) olisit halunnut hänet nähdessäsi näyttää erittäin, erittäin hyvältä. Damn.

Tilanteen nyt olisi ehkä voinut korjata käyttäytymällä jotenkin tosi coolisti ja kysymällä vaikka että "moi, mitä kuuluu" ja olla muutenkin kuin ei mitään. Paras vaihtoehto ei EHKÄ ole olla mahdollisimman vittumainen ja palvella kaiken maailman pikkutytöt ensin ja muutenkin vitkutella ennen kuin sanoo edes moi. Onneksi vastaus: "punanen chesterfield" ei vaatinut juurikaan mitään älyllistä toimintaa.

Ja minkä takia jollakin ihmisellä on niin suuri voima minuun, että sen tapaamisen jälkeen kädet tärisee vielä puoli tuntia? Ja että heti työpäivän jälkeen pitää mennä peiton alle itkemään? ARGH.