keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ei ole kassapoikaa toista, ainakaan yhtä suloista

Mähän oon ruennu täällä Haapavedellä asuessani asioimaan ainoastaan S-Marketissa, vaikka olenkin K-Markettien ehdoton kannattaja. Syykään ei ole pelkästään lyhyempi matka, vaan tämänkin takana on (tai siis oli) mies, eli söpö kassapoika. Tämän herran ollessa kassalla arkisesta kauppareissustakin tuli aina päivän tai illan kohokohta. Viime aikoina häntä ei kuitenkaan enää näkynyt ja aloin pelätä pahinta, enkä turhaan; kuulin luotettavasta lähteestä, että se on muuttanut Savonlinnaan. SAVONLINNAAN? Elämälläni ei kertakaikkiaan ole enää tarkoitusta.


Kirjotan parhaillaan biisiä Kassapojan muiston kunniaksi, saa nähdä pääseekö ikinä tuotantoon asti. Aateltiin nimittäin rakkaan kämppikseni Sirrin kanssa rueta tekemään musiikkia. Jep, odotatte varmaan jo korvat höristellen, mutta malttakaa vielä hetki. Ensimmäisen version mukaan biisi alkaa säkeillä "S-Marketin kassapoika, hyllyjen välistä vilkuilen sun hartioita", joten eeppistä matskua on luvassa!




Mulle tuli eilen mun viimeinen H&M-pakettini ja se olikin sitten aika paska. Yhessä mekossa oli ompeluvirhe ja toisessa, malliltaan ja kuosiltaan aivan ihanassa, mun tissit peitty vaan puoliksi. Ainut hyvä oli toi ruutupaita, joka olikin sitten täydellinen! :) Ei oo nimittäin ihan itsestäänselvää, että noi naisten mallit mahtuu mulle käsivarsista (mulla on niin isot hauikset, you see). Toi hame on se yks ja sama, sukkikset on kai GT:stä ja saappaat kirpparilta.

Oon muuten alottanu uuden elämän ja käyny jo kahtena aamuna putkeen aamupalalla. Mä siis joudun maksamaan siitä joka tapauksessa, joten pihinä ihmisenä aattelin nyt sitten rueta oottamaan siitä jotain irtikin. Mähän en oo oikeastaan ikinä syönyt aamupalaa, koska mulla on aamuisin aina niin kiire ja huono olo. Onneks koulu alkaa nyt ainakin kaks viikkoa putkeen kahdeksalta, joten pitää joka tapauksessa herätä aikaisin.

Ai niin, mun koulumotivaatio nousi suorastaan järkyttävää vauhtia, kun näin meidän uuden opettajan. Ei nimittäin haittaa yhtään tuijotella sen naamaa (tai kuunnella sen ääntä tai katsella sen hymyä) kaheksasta neljään joka päivä. Ja se on paljon sanottu se. Harmi, et se on meillä vaan tän kaks viikkoa, mutta jaa, ei makeaa mahan täydeltä ;) (Mun tapauksessa sitä pitää mättää niin paljon, että sitä tursuaa korvistakin ulos. Nimimerkillä kaksi iltaa sitä Facebookissa stalkannut. Löysin muuten videon, jossa se on ilman paitaa!?! Häiriintynyttä.)


P.S. Oon yrittäny iät ja ajat saada tota banneria -vai mikä hemmetin yläkuva onkaan- isommaks, mut en saa! Mulla ei ehkä oo ohjelmaa, jolla sais "venytettyä" noita kuvia tai sitten en vaan osaa. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, joten jos joku voisi olla ystävällinen ja joko neuvoa miten se tapahtuu tai venyttää sen mulle valmiiks. Anyone?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jee! :D